Jouluni mun

Jouluni oli erilainen kuin odotin. Hyvällä tavalla erilainen. Ruokaa oli, lahjoja tuli ja vieraita kävi. Pelkäsin köyhää ja kaurapuuron täyteistä joulua, mutta läheiset riensivät apuun ja saatiin joulupöytään lopulta kinkun lisäksi myös savukalaa (nam) suurta herkkuani. Äiti osti itelleen lanttu ja porkkanalaatikon sekä minulle imelletyn perunalaatikon. Eipä sitä muuta ole tarviskaan. Pipareiden teko jäi meillä joulun jälkeiseen elämään, koska aika vaan yksinkertaisesti loppui kesken. Joulunalus viikolla äiti paisteli monta pellillistä joulutorttuja sekä cocktailpiirakoita joita sai leipomolta. Niitä jakoi sitten tuttaville ja sukulaisille joulutervehdyksenä.

Eno kaatoi kuusen tai en minä tiedä kaatoiko itse vai ostiko, mutta sellaisen meille kuitenkin toi. Se oli minun jouluviikon huippukohta, kun kuusen pihalla näin. Olin mennä onnesta nurinpäin. Kaunis, tuuhea tummanvihreä komeus kruunasi minun joulun. Itse jouluaatto oli vesisateinen, mutta minun mieleni oli valoisa eikä lainkaan harmaa, vaikka sää sitä olikin.