Salainen jouluystävä sekä tonttuilua

Salainen jouluystävä alkaa ja olen ekaa kertaa mukana ringissä. Vähän jännittää myönnetään. Ei niinkään pakettien saaminen vaan niiden lähettäminen. Lahjojen saaminenhan on aina mukavaa ( melkein aina ). Jännittää tykkääkö se toinen minun valitsemastani lahjasta. Välillä kun jo omille sukulaisillekkin tuntuu niin hankalalta keksiä hyvää lahjaa.

Jännittääkö teitä muita jotka olette mukaan lähteneet?
On kyllä kiva päästä leikkimään tonttua jo näin hyvissä ajoin. Rakastan pientä näpertelyä ja yllätysten tekemistä joten uskon tästäkin tulevan hauskaa kunhan eka paketti on onnistuneesti päässyt perille.
Äidilläni oli lapsuudessani tapana jo joulukuun alussa leikkiä tonttua ja piilotti autokatoksen halkopinoon paketin ja kertoi minulle sitten kuulleensa ulkonta jotain kolinaa, että näinkhöhän siellä olisi tonttu käynyt. Silmät säteillen juoksin sit sisään, että kyllä oli tonttu tuonut paketin.
Äitini oli ehkä arkisin väsynyt ja poissaoleva, mutta juhlat hän osasi järjestää hyvin. Jouluntaika säilyi minulla aina murrosikään asti ja sitten aloin meidän hoitolapselle piilottamaan pakettia ja leikkimään itse tonttua. Vuosien saatossa en ole kadottanut jouluntaikaa ja rakastan sitä, kun nyt saan valmistaa sekä luoda aivan omannäköisen joulun meille kahdelle. Minulle ja miehelle. Meillä ei ehkä ole lapsia, mutta joulunahan kaikki saa olla taasen lapsia. Jopa aikuiset.
Näillä ajatuksilla kohti mielenkiintoista syksyä, pakettivaihtoa ja joulua.