tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulu silloin ennen

Kun olin lapsi aattoaamu alkoi piirretyillä ja Joulupukin kuumalinja ohjelmalla jota tuolloin mallikkaasti Kosti Kotiranta veti. Yön yli uunissa muhineen kinkun tuoksu täytti talon ja meidän koira kävi kuumana sen perään. Tavallisuudesta poiketen en meinannut malttaa aamukahviakaan juoda, kun oli kiire katsomaan piirrettyjä. Se oli 80-luvun lapselle harvinaista herkkua. Koko aamu pelkkiä piirrettyjä aina siihen asti kunnes alkoi Lumiukko. Siinä vaiheessa puettiin ulkovaatteet päälle ja suunnattiin mummolaan (isänäidille) jouluaterialle. Jo ulko-ovelle asti saattoi haistaa Karjalanpaistin aromin ja keitetyt perunat. Ensin tietysti katseltiin asiaankuuluvasti Joulurauhan julistus tv.stä.

Minä kyllä inhosin noita jouluaaton mummola vierailuja. Olisin halunnut lorvia kotona tv.tä katsellen ja karkkia syöden, mutta sillä ajatuksella että illalla saa lahjoja sinnittelin tuon kyläilyn. Ja niin, se Karjalanpaisti ei ollut mun herkkua. Tökin rasvassa lilluvia lihakönttejä loitommas perunoista ja varjelin pottujani etteivät koskisi tuohon kaameeseen lihaliemeen. Aterian jälkeen istuttiin sen aikaa, että mummo kiehautti vielä pannukahvit. Ne kyllä maistuivat herkkuineen paljon paremmin kuin ruoka. Kahvin jälkeen sanottiin heipat mummolle ja suunnattiin hautausmaan kautte kotia. Äidin vanhempien haudalle kynttilät vieden ja isänisän haudalla käyden.

Kotona iskä laittoi saunan lämpenemään ja äiti kantoi lisää lahjoja kuusen alle. Minä tapoin aikaa välillä tv.tä katsellen, mutta suurimmalta osin lahjoja ihastellen ja arvaillen mitäköhän siellä on. Kuusi joka oli jo aatonaatto iltana sisään tuotu sekä koristeltu loisti täydessä tällingissään. Toisinaan iskä ihastutti mua sädetikkuja polttamalla ja minä olin ihan haltioissani.

Saunottiin ja kai siinä jotain ainekin vanhemmat söivät. Minulla ei riittänyt kiinnostus moiseen. Paitsi namurasioiden tuhoamiseen. Samu Sirkan joulutervehdyksen jälkeen jaettiin lahjat ja iloittiin. Joulu oli tullut kymmenine lahjoineen tänäkin vuonna. Jokainen sai ainakin villasukat mummolta. Minä ja äiti yökkärit. Kirjoja. Isä uuden oloasun. Minä uuden lautapelin ja paljon paljon muuta. Me oltiin onnellisia. Valvottiin myöhään. Äiti lukien uutta kirjaansa kera konvehtirasian. Minä ja iskä pelaten uutta lautapeliä lakuja napostellen. Nukkumaan kömpi kylläinen, uninen ja onnellinen pieni perhe.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanille joulumuistoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää oli äidille ainakin huomattavasti helpompia ja mukavampia kuin ne sukujoulut. :) Itsellä aluksi orpo olo, kun ei ollut serkkua, mutta soitettiin aina aattoiltana toisillemme: Mitä sait lahjaksi?

      Poista

Ilahdun viestistäsi. Kiitos kun jätit terveisesi.