Käymme myös kirkossa aattona, mutta edes sielä ei ole samanlaista hiljaisuutta joka iskisi tajuntaan. Tunnen oloni raukeaksi ja rennoksi jouluyönä. Tunsin jo lapsena. Se lumoava tunne, kun hälinä oli ohi, lahjat avattu ja edessä koko pitkä joululoma oli sellainen jota ei aikuisena pysty kokemaan.
Minusta ei enää kaupunkiasujaa saisi. Se häly, välkkyvät valot ja liikennevalojen piipitys saa ihokarvat pystyyn jo pelkästä ajatuksesta. Onko minun tulevaisuus maalla tähtitaivaan alla, kun vain tuuli tuo terveisensä jostain kauempaa. Tällähetkellä asun kaupungin ja landen välimuodossa. Täälläkin on onneksi rauhallista, vaikkakin valoja on, mutta ei liikennevaloja. Joulun hiljaisuus ei ikävä kyllä tavoita kaikkia. Maailmalla soditaan ja kärsitään joulunakin. Onneksi asumme suomessa, turvassa maailman pahuudelta. Kylmässä Pohjolassa joulupukin kotimaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun viestistäsi. Kiitos kun jätit terveisesi.